Vaikka tietoa ja informaatiota on saatavilla enemmän, helpommin ja nopeammin kuin koskaan aikaisemmin, tiedon omaksuminen ja asioiden ymmärtäminen tapahtuvat samalla tavalla kuin aiemminkin. Oppimisen taidot eivät ole olennaisesti erilaisia kuin nyt. Tietoa pitää osata etsiä, luotettavat tietolähteet pitää osata tunnistaa, olennainen pitää osata erottaa epäolennaisesta ja asioista pitää pystyä hahmottamaan kokonaisuuksia. Nämä taidot korostuvat erityisesti nyt, kun tietolähteitä on tarjolla paljon entistä enemmän. Silloin, kun tietoa oli saatavilla lähinnä kirjoista ja joko painetusta mediasta tai tuotantoprosessin eri vaiheet läpikäyneistä video- tai audiomateriaaleista, tiedon tuotanto oli enemmän institutionalisoitunutta. Nyt kuka tahansa voi tehdä videoita, pitää yllä uutissivustoja, blogata, levittää viestejä ja julkaista melkein mitä vaan kuvamateriaalia sosiaalisessa mediassa. Samalla kun tiedon välittämisestä on tullut mahdollista kaikille, joilla on tietokone ja verkkoyhteys tai edes älypuhelin, kriittisyys tiedon alkuperää ja totuudenmukaisuutta kohtaan on entistä oleellisempaa.

Oppimaan oppiminen vaatii keskittymiskykyä, joka on entistä hankalampaa jatkuvasti tarjolla olevien ärsykkeiden ja valtavan tiedon tarjonnan myötä. Sosiaalisen media viestimet, koko ajan päivittyvät uutissivustot, kilpailevat verkkopalvelut ja myös tieteellisen tutkimuksen valtavat määrät houkuttavat tai koukuttavat. Nopea asiasta toiseen siirtyminen, selailu ja silmäily sekä monen viestintäkanavan seuraaminen samaan aikaan voivat auttaa hahmottamaan mitä kaikkea on tarjolla, mutta varsinainen oppiminen edellyttää keskittymistä. Ihminen ei lopulta voi keskittyä kuin yhteen asiaan kerrallaan eikä asioiden omaksuminen onnistu, ellei niitä itse prosessoi ja työstä. Huolimatta siitä, että nykyään tietokoneisiin ja älylaitteisiin tottuneet nuoret ovat teknisesti taitavampia kuin aiemmat sukupolvet, ei voida olettaa, että eri asioiden yhtäaikainen hallintakyky olisi heillä sen kehittyneempää kuin vanhemmilla sukupolvilla. Tarpeesta osata keskittyä ja pysähtyä yhden asian äärelle kertoo suurta suosiota saaneet mindfullness –menetelmät, joiden avulla pyritään keskittymään ja tulemaan tietoiseksi juuri tässä hetkessä tapahtuviin asioihin sekä rauhoittamaan mieli kaikesta ylimääräisestä. Tarve hallita jatkuvaa tiedon ja ärsykkeiden tulvaa, kyky keskittyä tuntuu olevan vahva. Multitaskausta tekevät sähköisten ympäristöjen suurkuluttajat haluavatkin siis oppia rauhoittumaan.

Asiakokonaisuuksien hahmottaminen ja olennaisen ymmärtäminen vaatii paljon harjoittelua. Omien taitojen tunnistaminen ja oman oppimisen arvioiminen vaatii harjaantumista. Opettajan, ohjaajan tai mentorin rooli ei ole vähäpätöisempi kuin ennen, vaikka perinteinen käsitys opettajasta tietoa jakavana auktoriteettina onkin aikansa elänyt. Opettajan tehtävä on asettaa oppimiselle selkeitä tavoitteita ja opastaa oppijoita niiden saavuttamisessa.