Uudet oppimisympäristöt toimivat opiskelujen aikana oppimisen välineinä. Tällöin pääasiana voi olla jonkun tietyn sisällön haltuunotto, jossa oppimisympäristö toimii lähinnä tukena/mahdollistajana. Työelämässä saatetaan tarvita samoja välineitä. Jonkun tietyn välineen tai ympäristön tuntemisen lisäksi on tärkeää, jollei jopa tärkeämpää, avoimuus ja valmius tutustua ja ottaa käyttöön uusia välineitä. Tämä uuden oppimisen taito vahvistuu opiskelujen aikana, kun hiljalleen tottuu siihen, että oppimisympäristöjä on erilaisia ja ne uudistuvat koko ajan. Osittain lienee kyse siis muutoksiin tottumisesta, sen sietämisestä ja kyvystä kääntää niiden kanssa eläminen vahvuuksiksi.

Kun opiskelija siirtyy työelämään, hän on taas uudessa oppimisympäristössä.  Tämän päivän työelämä kun vielä muuttuu ainakin yhtä nopeasti kuin opiskeluympäristöt, on opiskelijalla hyvä olla hallussa keinoja oppimiseen. Ei taida sellaisia töitä enää olla, johon opiskelu voisi antaa niin kattavat tiedot ja taidot, ettei niitä olisi tarpeen päivittää vuosien saatossa.  On toki tärkeää, että opiskellessa oppii myös substanssia, johon myöhemmin työelämässä vastaantulevaa sisältöä ja oppia voi suhteuttaa. Opiskeluissa saatu tietovaranto toiminee näin perustana, johon kokemuksen kautta rakennetaan uusia ulottuvuuksia. Siispä kun maailma muuttuu, oppimisympäristöt muuttuvat, työelämä muuttuu, se mitä voidaan pitää varmana, on tarve elinikäiseen oppimiseen. Tämän tarpeen vuoksi on eduksi, että opiskelijalla on käsitys, millä tavoin hän oppii ja mitkä ovat hänen vahvuutensa oppijana. Näin hän pystyy mahdollisimman hyvin omaksumaan uusia asioita työelämänsä taipaleella.

Toisaalta työn myötä tapahtuva ja tarvittava oppiminen voi olla erilaista kuin varsinainen opintojaksojen suorittaminen. Oppimista ei työelämässä useinkaan testata tentillä tai esseellä, vaan osaaminen tulee näkymään työskentelyn helppoudessa, tuloksessa, tuloksen rikastumisessa jne.  Se voi olla jonkun tietyn asian tai välineen haltuunottoa tai erilaista sosiaalisessa kanssakäymisessä tapahtuvaa onnistunutta työasian edistämistä. Verkostoissa työskentely tuskin vähenee ja sen vuoksikin monet ryhmässä työskentelyä ja erilaisia neuvottelumahdollisuuksia tarjoavat välineet ja niiden käyttämisen taidot (esim. videoneuvottelu ja sosiaalisen median asiallinen käyttö) ovat varmasti hyödyksi työelämässä.

Kun etsii tietoa liittyen työelämään ja oppimisympäristöihin, voi huomata sen olevan aihe, joka on kiinnostanut erityisesti ammattikorkeakoulujen tai muiden ammatillisten opinahojen opettajia. Ymmärrettävästi työelämä koetaan näissä instansseissa kiinteämpänä osana opetusta ja opintoja, vaikka kyllä kait yliopisto-opinnoistakin lähtökohtaisesti suunnataan työelämään. Yliopisto-opetuksesta puhuttaessa ja sitä suunniteltaessa tämä tiedon, taidon ja työelämäkontekstin kanssa tasapainoilu ovat usein läsnä. Toisaalta niin tiedon kuin työelämälähtöisyyden merkitys saatetaan tunnustaa erilailla eri tutkinto-ohjelmissa. Lisäksi voisi kysyä, että onko työelämälähtöinen oppimisympäristö sama asia kuin oppimisympäristö, joka valmentaa työelämään? Voiko tässäkin olla eroa riippuen siitä, mitä opiskellaan ja millaiseen työhön sijoitutaan?

Digitaalinen lukutaito on tällä hetkellä tärkeää ja varmasti tulee sitä olemaan myöhemminkin, mutta voisi kuvitella, että siitä puhutaan vähemmän tulevaisuudessa, kun siitä on tullut jo itsestään selvää. Tällä hetkellä muuttuvilla oppimisympäristöillä tarkoitetaan pitkälti muutosta perinteisestä digitaalisempaan suuntaan. Mitä ovat tulevaisuuden muuttuvat oppimisympäristöt, voivatko ne ollakin jo ihan jotain muuta?